Vastaus asiakkaan dataongelmaan syntyi kielekkeen reunalla - kiipeilyetätyöreissu Ahvenanmaalla

Lähdimme etätyöreissulle työkavereiden kanssa Ahvenanmaan kiipeilymekkaan Getaan. Mukaan lähti boulderointiporukkaa Cloud1:stä ja Devisioonasta.  Matkan tarkoituksena oli yhdistää etätyöskentely ja kiipeilyharrastus.  Ahvenanmaan Geta tunnetaan upeista boulderointimahdollisuuksistaan, jonka vuoksi se valikoitui  kohteeksi meidän reissullemme. 

”Hyvä boulderisää Getassa”, kollega totesi olan takaa, kun Ahvenanmaan sääennustetta tutkittiin Cloud1:n toimistolla. 

Geta on kiipeilymekka, jonka tarjoamaa haastetta lähdimme kollegojen kanssa ylittämään. Maailmankuulu spotti satoine reitteineen sijaitsee Ahvenanmaan pohjoispuolella. Edessä oli viikon työ- ja kiipeilyreissu huhtikuun kolmannella viikolla. Lauantaiaamun vilkaisu ulos ei tuonut mieleen hyvää boulderisäätä. Takatalvi vihmoi Etelä-Suomessa.  

Surkein mahdollinen boulderisää.  

Ei siinä, tunkki esiin, talvirenkaiden vaihto ja aamulla nokka kohti Turkua ja laivaa.

Muutama päivä aiemmin meille oli kerrottu uutiset Devisioonan ja Cloud1:n yhdistymisestä sekä uuden toimitusjohtajan, Seppo Kuulan, astumisesta ruoriin. Uutisia puitiin pitkään, sillä nyt asetettiin kasvutavoitteet uudelle tasolle. Aamupalapöydässä syttyi kova draivi, kun keskustelimme mahdollisuuksista, joita yhdistyminen ja uusi kasvuvaihe loivat työntekijöille. Laivalta suuntasimme auton keulan suoraan Getan boulderimekkaan.  

Geta life

Getassa meri avautui pienen nousun jälkeen silmien edessä kukkulan päällä sijaitsevasta kiipeilypaikasta ja innostus valtasi kylmettyneen kropan. Itselleni tämä oli jotain uutta.

Suoraan sanottuna mielikuva nihkeistä sitstarteista, jossa kiipeilijä aloittaa reitin istualtaan ei aikaisemmin mantereen puolella ollut jättänyt lajista kovin hyvää kuvaa. Geta oli kuitenkin jotain aivan erilaista. Punaisia, hyviä otteita, ja tusinoittain maailmanluokan reittejä.   

Ahvenanmaan huhtikuisessa meri-ilmastossa kropan pitäminen lämpimänä on haastavaa, ja alkuviikosta varsinaiset kiipeilyreitit tuntuivat vaikeilta.  

Ensimmäisenä päivänä päätin ottaa projektikseni haastavamman reitin. Yritin kiivetä reittiä useita kertoja onnistumatta ja vaihdoin välissä jo toiselle sektorille. Mutta, kun näin muutaman onnistuneen suorituksen, päätin yrittää vielä kerran.  

Kollegoiden apuhuudot jalkojen paikasta auttoivat ja hivuttauduin eteenpäin. Otteet olivat välillä niin pienet, että ihmettelin, miten pysyn niiden varassa. Kylmä nollan asteen tuntumassa oleva kivi oli kuin liimapaperia, kenkä ja sormet pitivät kuin gorilla tape.   

”Vielä yksi move ja olet topissa! Yllät suoraa sinne!”, kuulin, miten kollegani kannustivat.  

Keräsin itseni ja valmistauduin. Painoin lantiotani seinää vasten paremman tasapainon saavuttamiseksi. Kurotin koko kropan voimalla toppiotteeseen. Sain hyvän otteen ja tiesin heti, että se oli siinä. Oma ennätys ulkokalliolla.  

Mikäs sen parempi fiilis kuin saavuttaa kollegoiden avustamana itselleen uusi ulkogreidi.

Etätyöreissu vai ylityöreissu?

Yksi reissun kohokohtia oli vierailu asiakkaan luona. Pidimme välipäivän kiipeilystä ja suuntasimme auton keulan asiakkaan tehtaalle. Lounastimme asiakkaan kanssa ja pääsimme vielä lopuksi tehdaskierrokselle. Oli mahtava nähdä tuotantoketjun eri prosessit ja vaiheet sekä peilata tätä tuotantoliitännäisiin data-analyyseihin, joita teimme asiakkaalle. Antoisa aamupäivä asiakkaan luona.  

Jatkoimme töitä kämpillä ja kävimme välillä ulkoilemassa kävelyllä, jonka jälkeen jatkoimme töitä vielä iltamyöhään.  

”Tämä ei ole etätyöreissu, vaan ylityöreissu”, kuulin kollegani Ville tokaisevan töiden lomassa.

Seuraavana päivänä teimme täyden työpäivän ennen kuin suuntasimme jälleen Getaan. Edelliseltä päivältä yksi asiakkaan datavalidointi pyöri pahasti päässä, kun emme saaneet siihen vielä ratkaisua asiakkaan luona.  

Tällä kertaa valitsin reitikseni itselleni vaativan kattoreitin. Sitä hierottuani muutamat kerrat ja nähtyäni Kuinka Tomi ja Mikko näyttivät esimerkkiä, sain puserrettua reitin kasaan. Oli hieno fiilis saada kiivettyä myös negatiivinen ja enemmän voimaa vaativa reitti. 

Pidimme tauon ja söimme eväät ja pullapitkot. Lähdimme sitten kokeilemaan sektorin nimikkoreittiä. Se on highball, eli korkealle kiivettävä reitti, josta ei enää saa tippua, vaikka toki loppu oli helppoa ja varmaa kiivettävää.   

Istuin kivelle odottamaan vuoroani, kun mieleen tuli aikaisemmin jumissa ollut asiakkaan datavalidointi. Tajusin, että mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ollut kuin se, että data on tuotu alustalle ilman validia dedublikointia datan id kolumnien mukaan.  

Tarkistin asian ja niinhän se tosiaan oli. Huikeata siinä samalla kiivetessä ratkaista asiakkaan haaste.  

Päivän päätteeksi suuntasimme saunan kautta syömään Stallhagenin panimolle. Seuraavana päivänä kävimme vielä kiipeämässä Kasvikenissä, josta suuntasimme lautalle ja kotimatkalle.  

Hienoa, että on vapaus tehdä työt lähellä harrastusmahdollisuuksia (huomioiden tietty gdpr säännökset) ja aikatauluttaa työt kylmille ja sateisille päiville ja nauttia ulkona olemisesta rakkaan harrastuksen parissa. 

Erinomainen reissu kollegoiden kanssa ja kiipeilyn ohella tehdyn työn dynamiikka aivan huikea. Reissun alla saadut jättiuutiset tiivistivät ryhmähenkeä entisestään.  
Seuraava reissu onkin jo nyt buukattu. 

Kotona odotti täydellinen renkaanvaihtokeli.

Ura Cloud1:lla? Tutustu avoimiin paikkoihimme: Ura Cloud1